Omatoimimatkalla Murmanskissa

Kesäkuisen Kuolan kierroksen peruunnuttua ehdotti sisareni miehineen matkaa Murmanskiin vuorobussilla. Heille Murmansk oli näkemätön ja kokematon kohde täällä pohjoisessa. Kaikilla meillä oli viisumit kunnossa. Niinpä siis pakkaamaan ja matkaeväitä suunnittelemaan.

Murmanskin ja Ivalon välillä kulkee bussi kolmesti viikossa: maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Lähtö Murmanskista tapahtuu kello 7.00 aamulla ja paluukyyti Ivalosta lähtee kello 16.00. Paikkaa bussissa ei ollut etukäteen varattu. Luotimme vain siihen, että tilaa on. Ivalosta nousi bussiin meidän kolmen lisäksi venäläinen äiti tyttärineen sekä rinkkaa kantanut suomalainen nuori mies. Rinkkamies jäi Raja-Jooseppiin suunnaten UK-puiston itäosiin, mutta rajalta tuli matkalle mukaan Murmanskiin matkaava suomalaismies.

Menomatkalla esittelin sukulaisilleni Suonikylän maisemia ja sukualueita. Pettymykseksemme auto ei poikennutkaan Ylä-Tuulomalle, mutta eväät riittivät toki perille asti. Kuljettaja ajoi ensin linja-autoasemalle,  mutta vei sen jälkeen meidät ystävällisesti aivan hotellimme vierelle. Olimme saaneet varattua huoneet keskustan Azimut-hotellista - viimeiset vapaana olevat huoneet. Hotellissa majoittui samaan aikaan korealainen arktisten alueiden tutkijaryhmä. Viimeiset vapaana olevat huoneet olivatkin hyvätasoiset sweetit, joiden mukavuudesta ei kuitenkaan lyhyen ja tiivisohjelmaisen matkamme aikana juuri ehtinyt nauttia.

Tutustumisen tärkeimpiin nähtävyyksiin päätimme tehdä lyhyen käytettävissä olevan ajan takia taksilla. Kolmen tunnin kiertoajelu kaupungin päästä päähän odotuksineen kohteissa maksoi noin 20 euroa. Todella halpaa ja turvallista, kun tilasimme taksin hotellin ”respan” kautta. Loput kohteemme olivatkin sitten lyhyiden kävelymatkojen ulottuvilla kaupungin keskustassa. Kahvila Junost  tarjosi herkullisen päiväruoan jälkiruokakahveineen ja marjapiirakoineen.  Saman korttelin toisesta päädystä löytyi pellavakauppa ja 26 puulajin puiston takaa Murmanskin taidemuseo, jossa katsoimme Karjalaisia kylämaisemia esittelevän grafiikkanäyttelyn sekä murmanskilaistaiteilijoiden Minun Murmanskini- näyttelyn. Rautateitä harrastava sisarenmies halusi nähdä Murmanskin komean rautatieaseman sekä sisältä että laiturialueiden puolelta. Sitten olikin jo aika suunnitella tuliaisostoksia: tee- ja suklaapuoti keskustassa, apteekin luonnontuoteosasto ja tavallinen ruokakauppa tavaratalo Volnan alakerrassa tyydyttivät tällä kertaa tarpeemme. Aikaa jäi istua keskusaukion puistossakin ennen iltaruokailua. Murmanskin keskusta monine venäläisine ja etnisine ravintoloineen tarjoaa vaihtoehtoja ruokailuun runsain mitoin…

Murmanskissa valmistaudutaan kaupungin 100-vuotisjuhliin perusteellisesti: taloja on maalattu, erilaisia maamerkkejä kunnostettu, keskustan puistojen käytävät on laatoitettu, penkit uusittu ja puistoihin rakennettu viehättäviä suihkulähteitä, liikenneväyliä ja liikenteen jakajia on uudistettu. Murmansk on todella pessyt kasvonsa. Murmanskilaiset itse tuntuivat nauttivan kiireettömän tuntuisesti kesäisestä päivästä puiston penkeillä istuen. Hotellin hississä joku hotellin ylempiin kerroksiin työhön kiirehtivä nainen kuuli meidän puhuvan keskenämme suomea, katsoi meitä ystävällisesti ja sanoi: ”Tervetuloa kaupunkiimme! On mukava nähdä Teitä taas täällä!” Arvelin viestin olevan, että tavalliset murmanskilaiset mielellään näkevät suomalaisia naapureita vierainaan ja toivovat, ettei maailmanpoliittiset tilanteet liikaa vaikuttaisi tavallisten ihmisten ystävyys- ja naapuruussuhteisiin.

Kolmannen päivän aamuna herätys oli melko varhainen, sillä meidän oli hankkiuduttava hotellista linja-autoasemalle jo ennen seitsemää. Aamiaisen saimme hotellin vastaanotosta eväspussiin pakattuna. Nyt jo tuttu kuljettaja saapui autoineen linja-autoasemalle ja paluumatka saattoi alkaa. Palatessa oli aikaa varttitunnin pysähdykseen Ylä-Tuulomalla, joten tuo suomalaisten 1960-luvulla rakentama voimalaitoskyläkin tuli taas kerran ”bongattua”.

20.6.2016

Jefremova

Ostosmatkalla Murmanskissa

Täällä Pohjois-Lapissa talvimatkailu ensilumen ohjelmineen alkaa viimeistään marraskuulla ja tiivistyy kohti joulua niin, että liikennöitsijöillä ja matkanjärjestäjillä ei enää silloin ole aikaa paikallisten matkustustarpeita ja -haluja tyydyttää. Korvatunturin Joulupukki myhäili varmaan tyytyväisenä nähdessään bussin starttaavan Ivalosta Pyhäinpäivän aattoaamuna kohti Murmanskia kyydissään mukavankokoinen joukko ostosmatkailijoita.  Joulupukkiahan tuommoinen toiminta auttaa mitä parhaiten. Matkaan lähdettiin Norjan Storskogin ja Venäjän Boriso-Glebskajan raja-asemien sekä Petsamon alueen kautta ja paluu oli suunniteltu tapahtuvaksi sunnuntaina Lotan ja Raja-Joosepin raja-asemien kautta.

Norjan Storskogissa törmättiin uutisistakin jo tunnettuun pakolaisvirtaan: Venäjän kautta tullaan Etelä-Varangin alueelle Norjaan, mutta rajanylitystä ei voi suorittaa kävellen, vaan tarvitaan kulkuneuvo. Raja-aseman pihalla oli kaksi lavaa täynnään hylättyjä polkupyöriä, joita maahan saapuvat pakolaiset hankkivat Venäjän alueelta. Par’aikaa saapui pari nuorta miestä Norjan puolelle pikkupyörillä  ”venkutellen”. Joukko nuoria miehiä seisoi jo rivissä odotellen rajaviranomaisten ohjeita. Rajamuodollisuuksista päästyämme jatkoimme matkaa eteenpäin rajavyöhykkeen rajalla olevaan tarkastuspisteeseen. Siellä odotti uusi joukko Norjaan pyrkijöitä, mukana myös naisia pienine lapsineen. Paikalla oli autoja, joilla heitä oli kai kuljetettu alueen kaupungeista vyöhykkeen rajalle. Mitähän ovat joutuneet Norjaan pyrkivät  kyydistä ja rajanylitykseen tarvittavasta polkupyörästä maksamaan? Toisten hätä muuttuu toisten bisnekseksi…

Matkalla rajalta Petsamon alueen halki Murmanskiin ei ole pilvin pimein palveluja, mutta ohikulkijan keitaaksi osoittautui niin nyt kuin monesti aiemminkin Titovkan pienoinen kahvila erinomaisesti hoidettuine wc-palveluineen. Kahdellakymmenellä ruplalla mahdollisuus käyttää siistiä wc:tä ja pestä kätensä… Kahvilan vitriinit täynnään herkullisia lohivoileipiä ja tuoreita piiraita, konekahvia ja virvoitusjuomia. Kahvitauon jälkeen matka saattoi jatkua kohti Murmanskia. Saavuttaessa pimeän aikaan Petsamon suunnalta kohti Murmanskia nousee kaupungin valomeri kuin tarjottimelle vuonon itäpuolelta. Kaupunkiin päästyä herätti myös pääkatu Leninan taidokas valaistus väreineen ja valohahmoineen matkalaisten ihastusta.

Mitä Murmanskilla sitten on tarjota jouluostoksille saapuvalle? Useita suuria kauppakeskuksia lukuisine myymälöineen, hyvin varustettuja ruokakauppoja, laadukas tee- ja suklaapuoti, kenkä- ja laukkukauppoja, ihastuttava konditoria-kahvila Junost sekä monet muut keskustan ravintolat ja kahvilat. Keskustan pellavakauppa teki hyvän myyntipäivän, mutta tyytyväisiä olivat myös asiakkaat edullisista ostoksistaan. Lähtöpäivän kohteena oli eteläisen kaupunginosan tori ja halli sekä tietysti Ylä-Tuuloman kylätori ja kauppa, johon tehtiin perinteinen pysähdys. Kauppansa tekivät marjat, säilykkeet sekä kahvit ja maukkaat, lämpimät kaali-, liha- ja perunapiirakat, täytetyt keitinpiiraat, joita suomalaisten myös lörtsyiksi kuultiin kutsuvan.

Niin - ja se huopikkaiden hankinta-asia, jonka olin tehtäväksi ottanut… Sieltähän ne löytyivät sateiselta torilta, kun ensin tuli saatua apuja sen huopikas-sanan muistamisessa venäjäksi: ”Huopikkaat, huopikkaat – täytyy löytää huopikkaat… ” 

 Jefremova 2.11.2015

Perinteikäs kahvila Junost ja sen maukas kaalipiirakka.

Mitäpä ei Murmanskin kauppahallista löytyisi: lihaa, kalaa, vihanneksia, mausteita, yrttejä, hunajaa, kukkia…

Kuvat:© Irja Jefremoff

Ristiin rastiin Kuolan niemeä…

Venäläisiin ostosmatkailijoihin törmää enää harvakseltaan Ivalon kauppaliikkeissä. Siihen vaikuttaa tietysti suuresti ruplan arvon huononeminen, mutta ehkä monilla venäläisillä on myös tarve tukea kotimaista tuotantoa oman maansa taloustilanteen parantamiseksi.

Itselläni on ollut kuluneen vuoden aikana ollut mahdollisuus poikkeuksellisen monta kertaa vierailla naapurissa. Kevään käynnit Murmanskissa liittyivät Ylä-Tuuloman voimalaitos 50 v-projektiin, joka saatiin elokuun puolivälissä onnelliseen päätökseen. Legendaaristen Lotta - Ylä-Tuuloma- tien ja Ylä-Tuuloman voimalaitoksen rakentajaveteraanit pääsivät näkemään työnsä tuloksia ja saivat suurta arvonantoa työlleen vielä näin 50 vuotta työn päättymisestäkin.

Ilon aihetta on siinäkin, että kuluneen syksyn ruskaa Kuolan niemimaalle ihailemaan saatiin kaksi ihan oikeaa matkailijaryhmää Suomesta: toinen eteläsuomalaisen matkanjärjestäjän kokoama ja toinen Suomi-Venäjä-seuran Pohjois-Suomen piirijärjestön matka. Molemmat matkat olivat kiertomatkoja, joissa raja ylitettiin Sallan Kelloselässä. Etelä-Suomesta tulleet ryhmämatkalaiset palasivat Suomeen Lotan- /Raja-Joosepin raja-asemien kautta ja nauttivat kiertomatkansa jälkeen vielä pari päivää Saariselän ruskasta. Pohjois-Suomen piirijärjestön matkaajat palasivat kotiin Petsamon kautta, jolloin rajanylitys tapahtui Boriso Glebskajan- /Storskogin raja-asemien kautta. Piirijärjestön matkalla saatiin siis lopuksi ihailla Norjan Etelä-Varangin vuononrantoja ja Pohjois-Inarin ruskamaisemia.

Venäläisten reaktioista niin Vienanmeren rannan Kantalahdessa kuin Kuolan niemimaan sisäosien kaupungeissa ja asutuskeskuksissa saattoi havaita, että suomalaiset matkailijaryhmät ovat siellä nykyään tuiki harvinaisia. Kirovskin kasvitieteellinen puutarha ihmeineen oli molempien ryhmien ohjelmassa. Piirijärjestön matkaan oli liitetty myös ystävyysseuratapaamiset Kirovskissa ja Apatiitissa. Sydämellisyys, jolla meidät otettiin vastaan, oli mieltä lämmittävää ja mieliin painuvaa. Saamelais- ja komiryhmien ohjelmien täyteys ja mukaansatempaavuus Lovozerossa korvasi edestakaisen pitkän ajomatkan vaivat.

Vuoden mittaan tehdyillä matkoilla on saanut nähdä ja kuulla monenlaista uutta elämästä Kuolan niemellä. Kiitos hyviä paikallisia tietoiskuja antaneiden oppaiden, Riina Gusevan ja Osmo Kolun. Murmansk tuntuu pesevän kasvojaan vuoden päästä vietettävien kaupungin 100-vuotisjuhlien edellä. Pietarin tiellä kaupungin yläpuolella on meneillään mittavat tienrakennustyöt monitasoliittymineen, rakennuksia on peruskorjattu ja monet ovat saaneet uutta väriä ulkopintaansa. Satama on jo viettänyt 100-vuotisjuhliaan syyskuun alussa ja satamarakenteita ollaan myös uudistamassa. Jäänmurtaja Leninin vierellä satama-altaassa makasi syyskuun alussa kiinalaisen tutkimusryhmän tritamaraani, kolmirunkoinen purjealus, joka Murmanskin pysähdyksen jälkeen suuntasi Koillisväylälle tarkoituksena perehtyä lyhimpään meritiehen Pohjois-Euroopasta Kiinaan.

Paikallisista televisiouutisista saattoi seurata niin satamaan liittyviä juhlallisuuksia kuin syksyistä koulujen alkamismispäivää eli Tiedon päivää. Molempiin tapahtumiin osallistui alueen maaherra Marina Kovtun henkilökohtaisesti. Syksyn aikana sekä paikallisissa Murmanskin television uutisissa että valtakunnallisen kulttuurikanavan ohjelmissa korostui II maailmansodan päättymisen teemat ja veteraanisukupolven arvostus. Myös Murmanskin pääpostin sisääntulokäytävän seinää peittivät nuorten sota-aiheeseen liittyvät piirustukset.

Myönteiset kokemukset kesän matkoilta ovat saaneet ivalolaisen matkanjärjestäjän toteuttamaan vielä kuluvan syksyn aikana matkan Murmanskiin, naapurissa olevaan suurkaupunkiin, jossa riittää katseltavaa, kuunneltavaa ja nautittavaa - osteltavaakin, jos niin halutaan.

Ennen Koillisväylän purjehdusta kiinalaisella tritamaraanilla on tehty myös maailmanympäripurjehdus.

Hibinä-tuntureitten sylissä sijaitsevan Kirovskin kaupungin keskustaa.

Titovkan tunturiylänköä ruska-ajan lopulla.

Petsamon luostarin rakennuksia Spasitelnaja- eli Pelastustunturi taustallaan.

8.10.2015

Jefremova