Kuivaa lihaa maistelemassa

Kuivalihan valmistus täällä pohjoisessa on asia, josta taitetaan peistä vuosittain: Mikä on oikea suolaustapa? Mikä on oikea kuivausaika? Jne.

No, kaikesta huolimatta tuli taas kerran ripustettua kevätpakkaseen ja -ahavaan sekä poronlihaa että poronsydäntä kuivumaan. Huhtikuun alkupuolella suoritetun pienen ”välitarkastuksen”   jälkeen kuivalihahäkki nostettiin takaisin seinälle. Mutta huhtikuun puolivälissä oli herkku valmista. 

Kuluneella viikolla pistäytyi Ivalossa asuva tsuktsilaisystäväni kylässä.  Miten ollakaan muistin nostaa pöytään kuivalihaa, mikä sai veden herahtamaan vieraani poskiin. Lienee ollut aikaa siitä, kun Anra oli päässyt kuivalihaa maistamaan.  ”Minä, minä… minä olen mestari! Anna veitsi…” Ja niin sain nähdä todella taidokkaan esityksen kuivalihan leikkaamisesta klassiseen tsuktsilaiseen tapaan: ohuenohuita, lähes läpinäkyviä siivuja. Makuelämyksen olisi täydentänyt sula hylkeenrasva, suola ja muut mausteet, joissa ”dipata” kuivalihasiivuja, mutta niitä ei tällä kertaa ollut vieraalle tarjota.

Siinä kun muualla Suomessa katetaan monipuolisia vappubrunsseja perinteisille juhlapaikoille alkavat täällä pohjoisessakin pälvipaikat paljastua.  Päästään keittämään ensimmäiset mettäkahvit keväisessä luonnossa ja nauttimaan vastavalmistuneesta kuivalihasta…

HAUSKAA VAPPUA 2013!

Jefremova 

Postin jonossa ja kaupassa – kevät ja kesä mielessä

Venäläisasiakkaiden virta Ivalon kauppaliikkeisiin jatkuu. Kohta jokainen kauppa kertoo hoitavansa myös asiakkaidensa Tax free-asiat kuntoon. Parin viikon päästä on Venäjän pääsiäinen ja kohta sen jälkeen Voitonpäivä. Juhlakautta valmisteleville ostoksille tullaan niin Ivaloon kuin Rovaniemellekin. Paikallisen Alkon myynti pysyy laatutietoisten venäläisasiakkaiden ansiosta hyvänä vielä kevättalven huippusesongin jälkeenkin.

Päivänä muutamana seisoin postin jonossa ja ihmettelin edessäni asioitaan hoitavaa venäläistä nuorta paria. Pienen tulkkausavun jälkeen kaikki tuntui tiskin molemmin puolin olevan selvää, ja tuota pikaa postivirkailija kiikutti kassalinjaston sivuitse rullakkoa täynnä kookkaita pahvilaatikoita. Myöhemmin sain kuulla, että murmanskilaiset käyttävät hyväkseen suomalaisia postimyynti-firmoja ja tilaavat niistä haluamiaan tuotteita omalla nimellään Poste Restanteen Ivaloon. Näppärää… ja uusia tuulia nämäkin.

Toki palvelua saavat Ivalossa, Inarissa ja Saariselällä asuvat venäläisetkin. Toinen suuri kauppaliike Ivalossa on keksinyt laittaa myymäläänsä hyllykön, johon tuottavat venäläisten kaipaamia kotoisia tuotteita. Ja mitäs sieltä löytyykään: suolakurkkuja, tomaatti-kurkkusäilykettä, hapankaalia, sienisäilykkeitä, tattari- ja hirssiryynejä, ”sproiteja” ja muita kalasäilykkeitä, turskanmaksaa ja –mätiä sekä hiukset pystyyn nostattavan ihanaa piparjuuritahnaa. K-liikkeen omistajan mukaan hylly on paikallisten venäläisten keskuudessa äärettömän suosittu. Ja juurihan sieltä löytyvät kaikki ne herkut, joita itsekin Murmanskin tuliaisina ostelemme.

Ehkemme kuitenkaan lakkaa reissailemasta Murmanskin suuntaan pelkästään näiden Ivalosta saatavien Venäjä-tuotteiden takia. Murmansk Expo houkuttaa kävijöitä helluntaiviikolla 16-18. toukokuuta. Hyvässä muistissa viime vuodelta ovat vielä ne Tuuloman meijerin hyvät rahkat ja kefiirit sekä kuningataräidin maidonvalkoinen hunaja Altain seudulta. Ja ainahan olisi hyvä päivittää Kuolan niemimaan matkailuasiat, kun sen kerralla voi tehdä näytteilleasettajien tarjontaan tutustumalla.

Kesän matkailukysyntä Suomesta Pohjois-Venäjälle tuntuu kovasti painottuvan Petsamon suuntaan. Petsamoa koskevia kyselyjä tipahtelee sähköpostiin ja matkapuhelimeen: Onko Petsamon matkoja tulossa? Onko tietoa Petsamon luostarin valmistumisesta ja vihkiäisistä? Voiko Boris Glebiin saada vyöhykeluvan? Joko Liinahamariin pääsee? Missä Petsamossa voi majoittua? Saako Petsamojokeen kalastuslupia???

Huhtikuu 2013

Jefremova