Kesävieraita naapurista

Ajat muuttuvat ja ystävyystoiminta ajan mukana. Ennen suunniteltiin vierailuja, lähetettiin allekirjoitettuja kutsuja nimismiehen leimalla ystäville naapurimaassa. Nykyään tuttuihin törmää kaupan kassalla Ivalossa tai jotkut tupsahtavat yllätysvieraina kylään. 

Reilu viikko sitten törmättiin Raja-Joosepin raja-asemalla tuttuun muusikkoperheeseen menossa esiintymismatkalta kotiinsa Murmanskiin. Seuraavana päivänä he tulivat ystävineen ostoksille Ivaloon  ja soittivat tulostaan rajanylityksen jälkeen. Kauppakiinteistön kahviossa juotiin piirakkakahvit ja vaihdettiin kuulumisia. Elokuussa on nuorimman tyttären häät. Sinne saatiin kutsu…

Kuluneen viikon keskiviikkoiltana pyrähtivät ovellemme tutut rajakoskelaiset –Sergei ja Ksenja-. He olivat olleet tervehtimässä Pietarissa opiskelevia nuoriaan ja palasivat Suomen kautta kotiin. Kun Virtaniemi on pyyhkäisty maailmankartalta epävirallisenakin rajanylityspaikkana, on Ivalosta Rajakoskelle Raja-Joosepin, Lotan ja Nikkelin kautta 320 kilometriä osan reitistä ollessa vielä tietyön alla. Katsottiin, ettei kannata enää iltaa vasten lähteä eteenpäin ajamaan. Niinpä laitettiin matkalaiset juuri lämpimään saunaan, kehitettiin pöytään iltaruokaa ja varustettiin nukkuma-paikka valmiiksi. Samalla saatiin tuoreita terveisiä kotoa Kouvolan seudulta, jossa Sergeillä ja Ksenjalla on myös ystäväperhe.

Illan mittaan kertoilimme puolin ja toisin kuulumiset. Todettiin, että yhtä huonosti menee ystävyyskylillä molemmin puolin rajaa: Rajakoskelta on kerran viikossa kuljetus ostoksille Nikkeliin, ja tie on ollut huonosti hoidettu talvi- ja kevätaikaan; Nellimistä on kerran viikossa kuljetus ostoksille Ivaloon, ja tie on ollut huonosti hoidettu talvi- ja kevätaikaan.

Aamulla katseltiin kukkapenkit, kasvimaat, laituri ja veneranta. Sergei kuvasi kameraansa terveisemme Rajakoskella asuville ystäville. Filminpätkän hän aikoi näyttää seuraavana iltana miesten saunaillassa. Rajakoskellahan on sähkösauna vierastalolla, mutta myös suuri yhteissauna rannassa.

Rajakoskelaisten vierailun jälkeen mielessä kaikui jostain vuosikymmenten takaa Lauri Siparin runo Euroopan syrjäkylät –tänään jos vieläkin ajankohtaisempana:

"Euroopan syrjäkylät ovat tyhjentyneet
ja kirkkojen alttareilla hylätyt Jeesukset
näkee seurakuntien menneen, näkee maailmansa kadonneen
ja kauas ohitsensa Euroopan edistyneen.


Vain vanhukset ovat jääneet pihapoluille astelemaan.
Kohta vanhoihinn hautuumaihin heistä viimeiset siunataan.
Silloin on enää korpi ja muistot himmenevät,
pihoilla nokkoset kukkii ja pellot metsittyvät.


Takaisin ei ole tietä, tiet vievät vain eteenpäin.
Ja tänäänkin raha ja valta kulkevat käsikkäin,
sillä niiden hyväksi alkoi tämä kansainvaellus uus,
sitä laajenneet markkinat vaati ja kasvava teollisuus.


Niillä on lakinsa, joita niiden täytyy noudattaa,
ja ihmisjoukot on niille vain käyttötavaraa, 
jota ostetaan markkinoilta, jonka hinnasta tingitään,
joka hyödyttömäksi voi käydä ja siksi hylätään.


Se ei ole johdatusta, se ihmisten tekoa on
ja on ihmisten käsissä päättää, onko se muuttumaton,
minkä hyväksi tehdään työtä, minkä takia edistytään
ja pääoma vaiko kansat on veljet keskenään.
Pääoma vaiko kansat on veljet keskenään."


(Säv. Kaj Chydenius/San. Lauri Sipari)


Jefremova