Kesäkuisen
Kuolan kierroksen peruunnuttua ehdotti sisareni miehineen matkaa Murmanskiin
vuorobussilla. Heille Murmansk oli näkemätön ja kokematon kohde täällä
pohjoisessa. Kaikilla meillä oli viisumit kunnossa. Niinpä siis pakkaamaan ja
matkaeväitä suunnittelemaan.
Murmanskin
ja Ivalon välillä kulkee bussi kolmesti viikossa: maanantaisin, keskiviikkoisin
ja perjantaisin. Lähtö Murmanskista tapahtuu kello 7.00 aamulla ja paluukyyti
Ivalosta lähtee kello 16.00. Paikkaa bussissa ei ollut etukäteen varattu.
Luotimme vain siihen, että tilaa on. Ivalosta nousi bussiin meidän kolmen
lisäksi venäläinen äiti tyttärineen sekä rinkkaa kantanut suomalainen nuori
mies. Rinkkamies jäi Raja-Jooseppiin suunnaten UK-puiston itäosiin, mutta
rajalta tuli matkalle mukaan Murmanskiin matkaava suomalaismies.
Menomatkalla
esittelin sukulaisilleni Suonikylän maisemia ja sukualueita. Pettymykseksemme
auto ei poikennutkaan Ylä-Tuulomalle, mutta eväät riittivät toki perille asti.
Kuljettaja ajoi ensin linja-autoasemalle,
mutta vei sen jälkeen meidät ystävällisesti aivan hotellimme vierelle.
Olimme saaneet varattua huoneet keskustan Azimut-hotellista - viimeiset vapaana
olevat huoneet. Hotellissa majoittui samaan aikaan korealainen arktisten alueiden
tutkijaryhmä. Viimeiset vapaana olevat huoneet olivatkin hyvätasoiset sweetit,
joiden mukavuudesta ei kuitenkaan lyhyen ja tiivisohjelmaisen matkamme aikana
juuri ehtinyt nauttia.
Tutustumisen
tärkeimpiin nähtävyyksiin päätimme tehdä lyhyen käytettävissä olevan ajan takia
taksilla. Kolmen tunnin kiertoajelu kaupungin päästä päähän odotuksineen
kohteissa maksoi noin 20 euroa. Todella halpaa ja turvallista, kun tilasimme
taksin hotellin ”respan” kautta. Loput kohteemme olivatkin sitten lyhyiden
kävelymatkojen ulottuvilla kaupungin keskustassa. Kahvila Junost tarjosi herkullisen
päiväruoan jälkiruokakahveineen ja marjapiirakoineen. Saman korttelin toisesta päädystä löytyi
pellavakauppa ja 26 puulajin puiston
takaa Murmanskin taidemuseo, jossa
katsoimme Karjalaisia kylämaisemia
esittelevän grafiikkanäyttelyn sekä murmanskilaistaiteilijoiden Minun Murmanskini- näyttelyn. Rautateitä
harrastava sisarenmies halusi nähdä Murmanskin komean rautatieaseman sekä
sisältä että laiturialueiden puolelta. Sitten olikin jo aika suunnitella
tuliaisostoksia: tee- ja suklaapuoti keskustassa, apteekin luonnontuoteosasto
ja tavallinen ruokakauppa tavaratalo Volnan alakerrassa tyydyttivät tällä
kertaa tarpeemme. Aikaa jäi istua keskusaukion puistossakin ennen
iltaruokailua. Murmanskin keskusta monine venäläisine ja etnisine ravintoloineen
tarjoaa vaihtoehtoja ruokailuun runsain mitoin…
Murmanskissa valmistaudutaan kaupungin 100-vuotisjuhliin perusteellisesti: taloja on maalattu, erilaisia maamerkkejä kunnostettu, keskustan puistojen käytävät on laatoitettu, penkit uusittu ja puistoihin rakennettu viehättäviä suihkulähteitä, liikenneväyliä ja liikenteen jakajia on uudistettu. Murmansk on todella pessyt kasvonsa. Murmanskilaiset itse tuntuivat nauttivan kiireettömän tuntuisesti kesäisestä päivästä puiston penkeillä istuen. Hotellin hississä joku hotellin ylempiin kerroksiin työhön kiirehtivä nainen kuuli meidän puhuvan keskenämme suomea, katsoi meitä ystävällisesti ja sanoi: ”Tervetuloa kaupunkiimme! On mukava nähdä Teitä taas täällä!” Arvelin viestin olevan, että tavalliset murmanskilaiset mielellään näkevät suomalaisia naapureita vierainaan ja toivovat, ettei maailmanpoliittiset tilanteet liikaa vaikuttaisi tavallisten ihmisten ystävyys- ja naapuruussuhteisiin.
Kolmannen
päivän aamuna herätys oli melko varhainen, sillä meidän oli hankkiuduttava
hotellista linja-autoasemalle jo ennen seitsemää. Aamiaisen saimme hotellin
vastaanotosta eväspussiin pakattuna. Nyt jo tuttu kuljettaja saapui autoineen
linja-autoasemalle ja paluumatka saattoi alkaa. Palatessa oli aikaa
varttitunnin pysähdykseen Ylä-Tuulomalla, joten tuo suomalaisten 1960-luvulla
rakentama voimalaitoskyläkin tuli taas kerran ”bongattua”.
20.6.2016
Jefremova
