Superfoodia pohjoisen metsistä ja etelän kaalimailta

Kesäisiä ilmoja  ja aurinkoa on riittänyt pitkälle syksyyn täällä pohjoisessakin. Ajoittaisesta kuivuudesta huolimatta Lapin luonto on tuottanut runsaan marjasadon: heinäkuun alkupuolelta lähtien hillaa ja sitten myöhemmin mustikkaa, puolukkaa, kaarnikkaa ja karpaloa. Sienisato kärsi tänä kesänä kuumuudesta, mutta sieniä ja tatteja saatiin useassa jaksossa syyskuulle asti, koska yöpakkasia ei ollut. Venäjä-klubin suunnitelmissa ollut sienten käsittely ja säilöntä venäläiseen tapaan jäi yhteisesti pitämättä, mutta sienihullujen pakasteet ja kellarien hyllyt täyttyivät silti sienisäilykkeistä. Ja olihan klubilla muuta toimintaa jo elokuussakin.

Syys-lokakuun vaihteessa on kaupoissa ollut edullisia tarjouksia kotimaisesta kaalista: 59 senttiä kilo. Mitähän siitä jää tuottajaparalle? No, joka tapauksessa kaalin tarjonta houkutteli todellisen ”superfoodin” valmistukseen eli hapankaalin tekoon. 

Tarveaineet oman perinteikkään reseptini mukaan ovat seuraavat: rukiisen leivän paloja, kotimaista keräkaalia, kotimaista porkkanaa, merisuolaa ja katajanmarjaa. Ennen tuli kaali suikaloitua veitsellä ja kaulittua leipomapulikalla. Nykyisin on tullut tavaksi suikaloida kaali yleiskoneella. Kaalin hapattaminen saadaan alulle laittamalla astian pohjalle muutamia ruisleivän paloja, joiden peitoksi voi aluksi panna isohkoja kaalinlehtiä. Sitten vain latomaan suikaloitua kaalia, ripaus suolaa, muutama porkkanansiivu, muutama katajanmarja. Välillä painellaan kaalia puisella perunanuijalla tai metallisella survimella ja taas jatketaan suikaloidun kaalin ja porkkanaviipaleiden latomista kerros kerrokselta. Hapankaalin voi valmistaa vaikkapa elintarvikemuovia olevaan sankoon. Täysi astia peitetään pergamiinipaperilla ja laitetaan päälle esimerkiksi kivipainoja. Astia jätetään aluksi pariksi kolmeksi päiväksi huoneenlämpöön, jotta käyminen lähtee hyvin alulle. Kaalia painellaan alkuvaiheessa, jotta se pysyy hyvin syntyvässä nesteessä. Sitten kaali siirretään valmistumaan viileään paikkaan.  Kuukauden kuluessa hapankaali on jo valmista käytettäväksi: sellaisenaan salaattina, keittoihin, haudutettuna liharuokien lisäkkeeksi, kaalipiirakkaan jne.

Kaali saadaan hapantumaan myös puolukan avulla: sekoitetaan suikaloitua kaalia ja survottuja puolukoita sekä lisätään aavistus sokeria. Käytetään salaattina tai liharuokien lisäkkeenä. Nam! Maistuis varmaan teillekin…  Maitohappokäymisellä saadaan terveellistä, vatsaystävällistä ruokaa – todellista superfoodia.

2.10.2013 Jefremova

Kesäkuulumisia pohjoisesta ja vähän etelästäkin

Ennätyslämmin kesä on kääntynyt syyspuoleen täällä pohjoisessakin. Koivut ovat saaneet ”ketunkäpäliä”  eli keltalehtisiä oksia sinne tänne merkiksi pian alkavasta ruska-ajasta. Kaikki tuntuu tänä kesänä kulkevan pari kolme viikkoa etuajassa normaaliaikataulusta.

Kesän aikana tuli reissattua Suomea pitkin poikin. Kaakkois-Suomessa, Lappeenrannan ja Kouvolan seudulla, näkyivät venäläiset ostosmatkailijat kaupoissa, katukuvassa ja liikenteessä, kuten täällä pohjoisessakin. ”Mitään suurta osuutta venäläismatkailijat eivät näyttele ohjelmapalveluissa ja nähtävyyskohteissa”,  vakuutti Lappeenrannan hiekkalinnan informaatiossa työskentelevä kesätyöntekijä. Ja niinhän se on täällä pohjoisempanakin: venäläismatkailija tulee ostoksille, käyttää alueen hyviä lentoyhteyksiä muualle Suomeen, mutta hakeutuu lomansa aikana oman maan lomakohteisiin tai kotiseudulle jossain Etelä-Venäjällä. Pohjoisen laadukkaita matkailupalveluita aletaan käyttää suuremmassa määrin vasta kaamosajan alkaessa. Vaikuttaa niin arkiseen jaksamiseen kuin mielialoihin vapaa-aikanakin.

Lappeenrannan hiekkalinnan Kalevala-kuvitusta.

Inarin kunnan kulttuuritoimi ja joukko paikallisia toimijoita on jo usean vuoden ajan tarjonnut monipuolista kulttuuriohjelmaa ns.  Inari-viikkojen aikana keskellä kesää, heinäkuussa. Tänä vuonna muuta tarjontaa täydentämässä oli petroskoilainen Exprompt-kvartetti solistinaan sopraano Marina Zharkevich. Taiteilijat oli tuottanut Inari-viikoille Ivalolaiset Ikinuoret  yhdessä Kullervo Rauhalan kanssa. Kullervo – myös entinen ivalolainen - juonsi ansiokkaasti konsertit. Salintäysi ivalolaisyleisö kokoontui nauttimaan venäläisestä kansanmusiikista Venäläinen sielu soi -konserttiin  ja kansainvälisestä viihdemusiikista Sallittuja aistinautintoja-konserttiin kahtena peräkkäisenä heinäkuun iltana.

Exprompt-kvartetissa soi domra, harmonikka, kontrabassobalalaikka ja balalaikka.

Marina Zharkevich Ivalon kesässä.

Matkailua mahtui vielä elokuun alkuunkin. Pieni, kolttasaamelainen sukuryhmä teki matkan Petsamoon kohteenaan suvun entinen kotiseutu Paatsjoella, Boris Glebissä. Rajavyöhykkeelle ei päästy sitkeästä yrittämisestä huolimatta, mutta Petsamon matka onnistui muuten kohtuuhyvin.  Petsamon uuden luostarin rakennustyöt olivat edenneet niin hyvin, että ryhmä saattoi osallistua Pyhien Boriksen ja Glebin kunniaksi järjestettyyn palvelukseen luostarin kirkossa yhdessä munkkiveljestön kanssa. Luostarin läheisyydessä sijaitseva Korsunovon kylä oli pessyt kasvojaan sitten viime näkemän. Avaruuslentäjä Juri Gagarinin museo oli kunnostettu parin vuoden takaista avaruuslennon vuosijuhlaa varten ja niin oli tehty kylän keskustassa sijaitsevalle muistomerkillekin.

Luostarin kellot.

Juri Gagarinin hymy.

Norjan Kirkkoniemen ja Murmanskin välinen tieyhteys on saamassa parannuksia myös kuluvan kesän aikana. Paatsjoen itäpuolista tieosuutta Norjan puolella levennetään, Nikkelin ohittavaa uutta tietä rakennetaan vanhan Jäämerentien linjaukselle Kuotsjärven pohjoispuolelle, Kuvernöörinkosken kautta. Kun Petsamojoen ylittävä uusi silta valmistuu,  on norjalaisilla erinomainen,  hyväkuntoinen tieyhteys Murmanskiin ja murmanskilaisilla Kirkkoniemeen. Aika näyttää, tuoko Venäjän ja Norjan rajalla oleva kokeilu viisumivapaasta vyöhykkeestä pysyviä muutoksia maiden väliseen rajanylityskäytäntöön laajemmaltakin. 

Uutta tietä ja siltaa rakennetaan yli Petsamojoen.

Vesi on matalalla Suonjoen komeassa koskessa.

Teksti ja kuvat: Irja Jefremoff

Kuivaa lihaa maistelemassa

Kuivalihan valmistus täällä pohjoisessa on asia, josta taitetaan peistä vuosittain: Mikä on oikea suolaustapa? Mikä on oikea kuivausaika? Jne.

No, kaikesta huolimatta tuli taas kerran ripustettua kevätpakkaseen ja -ahavaan sekä poronlihaa että poronsydäntä kuivumaan. Huhtikuun alkupuolella suoritetun pienen ”välitarkastuksen”   jälkeen kuivalihahäkki nostettiin takaisin seinälle. Mutta huhtikuun puolivälissä oli herkku valmista. 

Kuluneella viikolla pistäytyi Ivalossa asuva tsuktsilaisystäväni kylässä.  Miten ollakaan muistin nostaa pöytään kuivalihaa, mikä sai veden herahtamaan vieraani poskiin. Lienee ollut aikaa siitä, kun Anra oli päässyt kuivalihaa maistamaan.  ”Minä, minä… minä olen mestari! Anna veitsi…” Ja niin sain nähdä todella taidokkaan esityksen kuivalihan leikkaamisesta klassiseen tsuktsilaiseen tapaan: ohuenohuita, lähes läpinäkyviä siivuja. Makuelämyksen olisi täydentänyt sula hylkeenrasva, suola ja muut mausteet, joissa ”dipata” kuivalihasiivuja, mutta niitä ei tällä kertaa ollut vieraalle tarjota.

Siinä kun muualla Suomessa katetaan monipuolisia vappubrunsseja perinteisille juhlapaikoille alkavat täällä pohjoisessakin pälvipaikat paljastua.  Päästään keittämään ensimmäiset mettäkahvit keväisessä luonnossa ja nauttimaan vastavalmistuneesta kuivalihasta…

HAUSKAA VAPPUA 2013!

Jefremova 

Postin jonossa ja kaupassa – kevät ja kesä mielessä

Venäläisasiakkaiden virta Ivalon kauppaliikkeisiin jatkuu. Kohta jokainen kauppa kertoo hoitavansa myös asiakkaidensa Tax free-asiat kuntoon. Parin viikon päästä on Venäjän pääsiäinen ja kohta sen jälkeen Voitonpäivä. Juhlakautta valmisteleville ostoksille tullaan niin Ivaloon kuin Rovaniemellekin. Paikallisen Alkon myynti pysyy laatutietoisten venäläisasiakkaiden ansiosta hyvänä vielä kevättalven huippusesongin jälkeenkin.

Päivänä muutamana seisoin postin jonossa ja ihmettelin edessäni asioitaan hoitavaa venäläistä nuorta paria. Pienen tulkkausavun jälkeen kaikki tuntui tiskin molemmin puolin olevan selvää, ja tuota pikaa postivirkailija kiikutti kassalinjaston sivuitse rullakkoa täynnä kookkaita pahvilaatikoita. Myöhemmin sain kuulla, että murmanskilaiset käyttävät hyväkseen suomalaisia postimyynti-firmoja ja tilaavat niistä haluamiaan tuotteita omalla nimellään Poste Restanteen Ivaloon. Näppärää… ja uusia tuulia nämäkin.

Toki palvelua saavat Ivalossa, Inarissa ja Saariselällä asuvat venäläisetkin. Toinen suuri kauppaliike Ivalossa on keksinyt laittaa myymäläänsä hyllykön, johon tuottavat venäläisten kaipaamia kotoisia tuotteita. Ja mitäs sieltä löytyykään: suolakurkkuja, tomaatti-kurkkusäilykettä, hapankaalia, sienisäilykkeitä, tattari- ja hirssiryynejä, ”sproiteja” ja muita kalasäilykkeitä, turskanmaksaa ja –mätiä sekä hiukset pystyyn nostattavan ihanaa piparjuuritahnaa. K-liikkeen omistajan mukaan hylly on paikallisten venäläisten keskuudessa äärettömän suosittu. Ja juurihan sieltä löytyvät kaikki ne herkut, joita itsekin Murmanskin tuliaisina ostelemme.

Ehkemme kuitenkaan lakkaa reissailemasta Murmanskin suuntaan pelkästään näiden Ivalosta saatavien Venäjä-tuotteiden takia. Murmansk Expo houkuttaa kävijöitä helluntaiviikolla 16-18. toukokuuta. Hyvässä muistissa viime vuodelta ovat vielä ne Tuuloman meijerin hyvät rahkat ja kefiirit sekä kuningataräidin maidonvalkoinen hunaja Altain seudulta. Ja ainahan olisi hyvä päivittää Kuolan niemimaan matkailuasiat, kun sen kerralla voi tehdä näytteilleasettajien tarjontaan tutustumalla.

Kesän matkailukysyntä Suomesta Pohjois-Venäjälle tuntuu kovasti painottuvan Petsamon suuntaan. Petsamoa koskevia kyselyjä tipahtelee sähköpostiin ja matkapuhelimeen: Onko Petsamon matkoja tulossa? Onko tietoa Petsamon luostarin valmistumisesta ja vihkiäisistä? Voiko Boris Glebiin saada vyöhykeluvan? Joko Liinahamariin pääsee? Missä Petsamossa voi majoittua? Saako Petsamojokeen kalastuslupia???

Huhtikuu 2013

Jefremova

Pohjoista kulttuuria kukkuramitoin

Skábmagovat-juhlavuosi - alkuperäiskansojen elokuvafestivaali 15. kerran Inarissa

Tammi-helmikuun vaihteen viikonloppu kokosi Inariin ennätyksellisen yleisön katsomaan alkuperäiskansaelokuvia. Festivaaleilla myytiin viikonlopun aikan yhteensä 4200 lippua, joista iltakonsertteihin myytiin 731 lippua. Lapsille ja nuorille lippuja myytiin yhteensä 819. Uuden kulttuurikeskus Sajoksen myötä on saatu huomattava laajennus esitystiloihin, joten myös kaikkien aikojen kävijäennätys festivaalien 15. juhlavuonna oli mahdollinen. Sajoksen auditorion ja käräjäsalin lisäksi esityksiä oli Siidan auditoriossa ja lumesta rakennetussa Revontuliteatterissa Siidan ulkoalueella. Elokuvia näytettiin 70, ja niissä puhuttiin kaikkiaan 25 kieltä.

Skábmagovat-festivaaleilla oli tänä vuonna runsaasti saamelaisia ensi-iltoja. Inger-Mari Aikio-Arianaickilta nähtiin neljä uutta elokuvaa: dokumentit Siivekkäät, Suomi-saame-suomi ja yhdessä Anneli Lappalaisen kanssa tehty Kieleni lähettiläät sekä musiikkivideo Taimen vihastuu.

Vuoden teemana oli Australian aboriginaalien elokuva,  ja päävieraaksi oli saatu aboriginaaliohjaaja Darlene Johnson, jonka elokuva Stolen Generations nähtiin festivaaleilla.

Loistelias kuvaus poroperheiden vuotuiskierrosta Tsuktsien niemimaalla sekä dokumentit suomensukuisten komien elämästä edustivat pohjoisia alkuperäiskansoja Venäjällä ja Komin tasavallassa. Kaikkiaan paikalla oli yli 20 ohjaajaa Saamenmaasta ja eri puolilta maailmaa.

Tundran kansaa - nenetsien kulttuuria

Saamelaismuseo Siidassa avattiin helmikuun puolivälissä Pohjois-Venäjällä Nenetsian autonomisella alueella asuvien nenetsien elämästä ja kulttuurista kertova näyttely. Poronhoito on ollut tundralla asuvien nenetsien tärkein elinkeino, mutta nykyisin vain osa väestöstä saa enää toimeentulonsa poronhoidosta. Nenetsien elämä on kokenut suuria muutoksia.

Siidan näyttelyssä on esillä mm. nenetsien hienoja poronkarva-aplikaatioin somistettuja käsitöitä, kuten panitsoja ja malitsoja, miesten ja naisten talviturkkeja, saappaita, laukkuja ja pusseja sekä arkipäivän tarve-esineistöä, kuten työkaluja, astioita ja leikkikaluja.

Tundran kansaa-näyttely on avoinna yleisölle 26.5.2013 asti.

Vieraita sahan tasavallasta

Suomi-Venäjä-seuran Ivalon osaston Venäjä-klubin toiminta 2013 käynnistyi Ivalossa Kansainvälisen naistenpäivän ”nyyttäreillä” osaston sihteerin Lea Pernun kotona. 

Hyvää naistenpäivää!

Pienimuotoiseksi suunniteltu tilaisuus sai yllättävän kulttuuripitoisen käänteen, kun vieraiksi saatiin Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa vierailevat Yuko ja Tatjana Begunov Sahasta tulkkinaan Ivalossa nykyisin asuva tsuktsilaissyntyinen Anra. Vieraat yhdessä Anran kanssa tarjosivat klubilaisille erinomaisen kulttuurielämyksen antamalla näytteitä niin jakuuttien, evenkien kuin tsuktsienkin kielestä, musiikista ja lintuja imitoivista tansseista. 

Illan emäntänä toiminut seuran sihteeri oli puolestaan kattanut  kotiinsa maittavan Naistenpäivän iltapalan pohjoisine herkkuineen. 

Jefremova

"Aurinko on jo mielemme ylentänyt"

…kuvaili nellimiläinen kolttaemäntä kaamoksen jälkeisiä tunnelmia kirjeessään etelän ystäville joskus vuosikymmeniä sitten. Mutta niin se on nytkin! Kaamos on päättynyt Ivalon korkeudella viikko sitten, ja ollaan jo hyvästi auringon puolella, vaikkei tuo mieliä ylentävä ”mollukka” ihan joka vaaran takaa vielä pilkistelekään. Valoa on silti ilmassa ja päivä on jatkunut. Iltaa ja yötä valaisee parhaillaan kasvava kuu ja pitkästä aikaa pohjoisella taivaalla loimusi tänä iltana myös revontulia. 

Vuosi vaihtui Pohjois-Lapissa ennätyksellisiin lukuihin venäläisten rajanylityksissä: Raja-Joosepissa rajanylitysten määrä kipusi 128 000 henkilöön, mikä tarkoitti 39 %:n kasvua edellisvuodesta. Ja näkyihän se toki Ivalossa, missä paikallisen marketin pysäköintialueella loppiaisaattonakin 7-8 autoa kymmenestä oli venäläisiä. Lapin lomakeskukset saivat tervetullutta jatkoa joulusesongilleen, kun venäläiset saapuivat viettämään uutta vuotta vuodenvaihteessa ja omaa jouluaan loppiaisaikaan. Luulisi, että vuodenvaihteesta loppiaiseen on venäjää osaavien matkailualan työntekijöiden kysyntä huipussaan!

Loppiaisviikolla tuli yllättäen puhelu Rajakoskelta. Stepaskinin ystäväperheen isäntä Sergei soitti ja kertoi, että he pistäytyvät seuraavana päivänä ohi mennessään tuomaan terveisiä naapurista. Stepaskinit olivat menossa Saariselälle kolmen päivän virkistyslomalle tarkoituksenaan ulkoilla ja uida. Perheen Pietarissa opiskelevat nuoret olivat mukana, koska olivat vielä joululomalla Rajakoskella ja saattoivat tehdä matkan Saariselälle yhdessä vanhempiensa kanssa.

Hauska oli huomata, että tytär puhui hyvää englantia ja poika oli jo päässyt alkuun suomen kielen opinnoissaan. Vieraat saapuivat yhdentoista maissa aamupäivällä. Kun Rajakoskelta oli pitänyt lähteä jo kuuden maissa aamulla, oli aika saada jotain suuhun pantavaa. Maisteltiin suomalaisia jouluruokia, joita onneksi vielä löytyi näille rajakoskelaisille yllätysvieraille. Vaihdettiin lahjoja ja kuulumisia… 

Samalla saatiin väliaikatietoja maaliskuussa hiihdettävästä Barentsin Hiihdosta 2013. Paikalliset raja- ja tulliviranomaiset Petsamon alueella ovat myöntyväisiä rajanylitykseen Virtaniemestä, mutta ylempi taho Moskovassa vastustaa lupaa. Voimalaitosveteraani ja yhteistyökumppanimme Nikolai Ciljchenko on lähdössä liikkeelle asian puolesta, peräti kai Moskovaan asti. Järjestelyihin ei ole mitenkään ruhtinaallisesti aikaa, enää pari kuukautta. Raja-Joosepin kautta matkaa Ivalosta Rajakoskelle kertyisi yli 300 kilometriä, mikä raja- ja tullimuodollisuuksineen veisi liian paljon aikaa. Päivämatkana suomalaisten osallistumista hiihtoon ei voi toteuttaa, jos tilapäistä rajanylitystä ei saada Virtaniemeen. 

17.1.2013

Jefremova