Täällä
Pohjois-Lapissa talvimatkailu ensilumen ohjelmineen alkaa viimeistään
marraskuulla ja tiivistyy kohti joulua niin, että liikennöitsijöillä ja
matkanjärjestäjillä ei enää silloin ole aikaa paikallisten matkustustarpeita ja
-haluja tyydyttää. Korvatunturin Joulupukki myhäili varmaan tyytyväisenä
nähdessään bussin starttaavan Ivalosta Pyhäinpäivän aattoaamuna kohti
Murmanskia kyydissään mukavankokoinen joukko ostosmatkailijoita. Joulupukkiahan tuommoinen toiminta auttaa
mitä parhaiten. Matkaan lähdettiin Norjan Storskogin ja Venäjän
Boriso-Glebskajan raja-asemien sekä Petsamon alueen kautta ja paluu oli
suunniteltu tapahtuvaksi sunnuntaina Lotan ja Raja-Joosepin raja-asemien
kautta.
Norjan
Storskogissa törmättiin uutisistakin jo tunnettuun pakolaisvirtaan: Venäjän
kautta tullaan Etelä-Varangin alueelle Norjaan, mutta rajanylitystä ei voi
suorittaa kävellen, vaan tarvitaan kulkuneuvo. Raja-aseman pihalla oli kaksi
lavaa täynnään hylättyjä polkupyöriä, joita maahan saapuvat pakolaiset
hankkivat Venäjän alueelta. Par’aikaa saapui pari nuorta miestä Norjan puolelle
pikkupyörillä ”venkutellen”. Joukko
nuoria miehiä seisoi jo rivissä odotellen rajaviranomaisten ohjeita.
Rajamuodollisuuksista päästyämme jatkoimme matkaa eteenpäin rajavyöhykkeen
rajalla olevaan tarkastuspisteeseen. Siellä odotti uusi joukko Norjaan
pyrkijöitä, mukana myös naisia pienine lapsineen. Paikalla oli autoja, joilla
heitä oli kai kuljetettu alueen kaupungeista vyöhykkeen rajalle. Mitähän ovat
joutuneet Norjaan pyrkivät kyydistä ja
rajanylitykseen tarvittavasta polkupyörästä maksamaan? Toisten hätä muuttuu
toisten bisnekseksi…
Matkalla
rajalta Petsamon alueen halki Murmanskiin ei ole pilvin pimein palveluja, mutta
ohikulkijan keitaaksi osoittautui niin nyt kuin monesti aiemminkin Titovkan pienoinen kahvila erinomaisesti
hoidettuine wc-palveluineen. Kahdellakymmenellä ruplalla mahdollisuus käyttää
siistiä wc:tä ja pestä kätensä… Kahvilan vitriinit täynnään herkullisia
lohivoileipiä ja tuoreita piiraita, konekahvia ja virvoitusjuomia. Kahvitauon jälkeen
matka saattoi jatkua kohti Murmanskia. Saavuttaessa pimeän aikaan Petsamon
suunnalta kohti Murmanskia nousee kaupungin valomeri kuin tarjottimelle vuonon
itäpuolelta. Kaupunkiin päästyä herätti myös pääkatu Leninan taidokas valaistus
väreineen ja valohahmoineen matkalaisten ihastusta.
Mitä
Murmanskilla sitten on tarjota jouluostoksille saapuvalle? Useita suuria
kauppakeskuksia lukuisine myymälöineen, hyvin varustettuja ruokakauppoja,
laadukas tee- ja suklaapuoti, kenkä- ja laukkukauppoja, ihastuttava
konditoria-kahvila Junost sekä monet muut keskustan ravintolat ja kahvilat.
Keskustan pellavakauppa teki hyvän myyntipäivän, mutta tyytyväisiä olivat myös
asiakkaat edullisista ostoksistaan. Lähtöpäivän kohteena oli eteläisen
kaupunginosan tori ja halli sekä tietysti Ylä-Tuuloman kylätori ja kauppa,
johon tehtiin perinteinen pysähdys. Kauppansa tekivät marjat, säilykkeet sekä
kahvit ja maukkaat, lämpimät kaali-, liha- ja perunapiirakat, täytetyt
keitinpiiraat, joita suomalaisten myös lörtsyiksi
kuultiin kutsuvan.
Niin - ja se
huopikkaiden hankinta-asia, jonka olin tehtäväksi ottanut… Sieltähän ne
löytyivät sateiselta torilta, kun ensin tuli saatua apuja sen huopikas-sanan
muistamisessa venäjäksi: ”Huopikkaat,
huopikkaat – täytyy löytää huopikkaat… ”
Jefremova
2.11.2015
Perinteikäs kahvila Junost ja sen maukas kaalipiirakka.
Mitäpä ei Murmanskin
kauppahallista löytyisi: lihaa, kalaa, vihanneksia, mausteita, yrttejä, hunajaa,
kukkia…
Kuvat:© Irja Jefremoff
